Mitä riippuvuus on?

Riippuvuus johonkin nopeaa tyydytystä tuottavaan aineeseen tai toimintaan alkaa yleensä kehittyä murrosiässä tai sen jälkeen. Alttius riippuvuuteen voi olla perinnöllistä tai juontua varhaislapsuuden, jopa sikiökauden kokemuksista ja altistuksesta. Nämä varhaisvaikuttajat eivät kuitenkaan sinällään tuota riippuvuutta ilman myötävaikuttavia ympäristötekijöitä ja yksilön omaa toimintaa.

Riippuvuus eli addiktio kohdistuu ennen kaikkea siihen kokemukseen, jota erilaisilla aineilla tai toiminnoilla tavoitellaan. Tärkeintä siinä on yritys säädellä omaa psyykkistä tilaa nopeasti ja voimallisesti.

Ihminen saattaa tavoitella esimerkiksi pahan mielen, ikävän ja tyhjyyden tunteen karkottamista. Yleisimpiä hetken nautinnon ja lohdutuksen antajia ovat alkoholi, tupakointi ja syöminen. Mutta myös rahapelit, kaupoissa juokseminen, huumeet ja seksi voivat muodostua riippuvuudeksi.

Riippuvuus on ihmiselle ristiriitainen asia. Toisaalta se tuottaa välitöntä mielihyvää ja nopeaa tyydytystä, mutta samalla myös lisääntyvää haittaa ja usein myös muiden taholta tulevaa paheksuntaa. Riippuvuus herättää myös häpeää, syyllisyyttä ja usein myös tarpeen salata ilmiö kanssakulkijoilta.

Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai sielullista. Se rajoittaa ja kapeuttaa elämää, tavanomaiset ihmissuhteet jäävät pois ja ilmaantuu monenlaisia oireita. Ihminen jää koukkuun ja tarvitsee ajan mittaan entistä enemmän sitä, mistä on riippuvainen.

Riippuvuuksista voi silti myös vapautua. Tämä edellyttää ongelman myöntämistä ja päätöstä tehdä asialle jotain. Passiivinen ratkaisun odottaminen tai hoidettavaksi asettuminen eivät edistä muutosta. Riippuvuutta tuottaneen toiminnan tilalle täytyy löytää jotain parempaa.

Onnistumista edistää, että ihmisen ympäristössä on riittävästi henkilöitä, jotka ovat valmiita tukemaan häntä uuden elämäntavan omaksumisessa.

Läheisriippuvuus

Läheisiin ihmissuhteisiin liittyvä riippuvuus ei ole enää tervettä silloin, jos suhde tulee liian kiinteäksi ja molemmat alkavat kärsiä siitä. Silloin toimitaan toisen ajatusten, tekemisten ja sanomisten mukaan eikä enää tehdä niin kuin itsestä tuntuisi hyvältä.

Miten läheisriippuvuus ilmenee?

  • Liiallisena huolehtimisena; varotaan sanomasta tai tekemästä mitään, mikä järkyttää toisen mielenrauhaa.
  • Asioiden yleistämisenä; toiselta hyväksytään käytös, jota ei sallittaisi keneltäkään muulta.
  • Tunteiden ilmaisemisena toisen puolesta.
  • Omien asioiden aliarvioimisena, huomioidaan vain toisen tarpeet.
  • Tekoina, joita ei ole edes pyydetty ja jotka mahdollisesti vaikuttavat invalidisoivasti lähimmäiseen.
  • Tekoina, joita ei haluta tehdä; rikotaan omaa moraalia ja esitetään marttyyriä.
  • Säälin synnyttäminä tekoina; samalla kerjätään myötätuntoa.
  • Ylikorostuneena avuliaisuutena; tehdään kaikki toisen puolesta, vaikka olisi terveellisempää, että hän tekisi itse.